keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kaipuu menneisyyteen

Nyt sukelletaan taas kerran aika syviin vesiin.



Huomaan monesti palaavani takaisin menneisiin asioihin, ihmisiin, tilanteisiin ja tunteisiin. Varsinkin niiden hetkien kappaleet nostattavat sydämen kurkkuun ja ajatukset kauas tästä hetkestä. Se tunne on välillä jopa todella surullinen, mutta miten rakastankaan sitä tunnetta..

Kyse ei ole tietyistä kappaleista eikä tietyistä hetkistä vaan siitä kokonaisuudesta ja mun omasta tunteesta. Haloo Helsingin Maailma on tehty meitä varten -levy. Ihan jo sen kirjoittaminenkin sai ihon kananlihalle? Koko levy linkittyy kahden vuoden takaiseen kevääseen kun reissasin paljon Helsingissä. Olin niin rakastunut elämään! Tarvitsin kipeästi etäisyyttä Ouluun ja Helsingin keväässä ihastuneena ja jotenkin vapaana kaikesta olin niin onnellinen, että hymyilin kaiken aikaa. Ja kuuntelin Maailma on tehty meitä varten -levyä repeatilla niin paljon, että osaan edelleen jokaikisen kappaleen ulkoa. Siinä taitaa olla muuten ensimmäinen ja ainoa levykin, jonka oon koskaan ostanut.

Kaipaan noita muistoja niin paljon, että välillä tuntuu kuin mun sydän repeäisi.



Ensimmäisen kuvan tupruttavat savupiiput tuovat mieleen ajan, jolloin olin aivan hukassa itseni ja tunteideni kanssa. Savupiiput ja tehtaat ovat liitettynä Ouluun niin vahvasti, että jo niiden kuvien näkeminen tuo mieleen hetket, jolloin tuijotin pimeästä asunnosta tummaa taivasta vasten piirtyviä piippuja ja mietin. Mietin niin perkeleesti.

Kaipaan sitä kun oon vaan päättömästi ihastunut, hetken mielijohteesta reissannut toiselle puolelle Suomea, odottanut viestiä, jota ei koskaan tullut. Kaipaan niin monia asioita ja pieniä hetkiä, etten millään pysty luettelemaan niitä. En kuitenkaan kaipaa ketään ihmistä enkä tiettyä paikkaa, kaipaan sitä omaa tunnetta. Ainahan ihminen kaipaa omaa tunnettaan, ei ketään eikä mitään muuta. Joku on kyllä herättänyt sen tunteen, mutta se ei siltikään ole se mitä kaivataan. Muistakaa tämä kun seuraavan kerran ikävöitte jotain ihmistä - teillä ei oikeasti ole ikävä sitä ihmistä vaan sitä tunnetta, jonka olette kokeneet hänen kanssaan.

Kaikki tunteet, joita ikävöin ovat surullisia. Sellaisia sydäntä riipiviä ja epätoivoon sysääviä. Sellaisia kun kaikki menee pieleen tai kun suhde ei toimi tai kun ei saa vastakaikua tunteilleen.

Mietin todella pitkään miksi musta tuntuu tältä. Pelkäsin vähän sitä, että joskus alkaisin kaipaamaan tuota tunnetta niin paljon, että lähtisin tavoittelemaan sitä.

Mun elämä on tällä hetkellä aikalailla täydellistä. Mun vierellä on ihminen, jota rakastan yli kaiken ja jonka kanssa haluan olla jokaisen sekunnin tästä elämästä. Meillä on koira, joka ryömii aamulla meidän väliin antamaan pusuja. Meillä on toisemme ja se on jo aika pitkälle kantava voimavara..

Tajusin siis sen, ettei mun tarvitse huolehtia siitä, että kaipaisin menneisyyttä silleen, että yrittäisin muuttaa tulevaisuutta. Vihdoin ymmärsin sen, että mulla on nyt niin turvallinen ja luottavainen olo, että uskallan palata noihin haikeisiin tunnelmiin. Oon sanonut ennenkin, että rakastan sitä tunnetta kun sydän meinaa haljeta - niin kauheaa kuin se onkin. En tiedä mitään parempaa kuin vahvat tunteet ja haluan tarttua niihin aina kun se on mahdollista. Nyt kun mun elämä ja varsinkin ihmissuhderintama on niin onnellinen ja tasapainoinen, kaipaan sinne ehkä myös sitä säväyttävää surua.. Mikään ei aiheuta mulle surua tällä hetkellä, joten joudun kaivelemaan sitä menneisyydestä.

Ehkä menneiden surujen tunnelmointi myös vahvistaa sitä, kuinka hyvin kaikki on nykyisin ja kuinka oon vihdoin saanut sen, mitä oon pitkään etsinytkin? Osittain tää kaipuu on varmaan myös sitä kun menneitä ei saa takaisin, vaikka tekisi mitä. Vaikka mennyt olisikin surullista, niin se on silti menettyä aikaa..

Kaipaan tähän teidän mielipiteitänne! Onko teillä muilla tämmöisiä tunteita menneisiin liittyen? Nimenomaan, että muistelette kaihoisasti kaikkea sitä surua? Sekin on mielenkiintoista kun ikävöin aina kaikkea surullista, en koskaan mitään onnellisia hetkiä. Niitähän mulla on tässä ja nyt niin mitäpäs niitä muistelemaan?

Joskus oon onnistunut pilaamaan asioita sillä, kun en oo pystynyt olemaan tyytyväinen vallitsevaan onneen vaan oon kehittänyt jotain, josta saan irti tuota niin rakastamaani surua. Surua varmaan siksi, että sitä on helpompi saada aikaiseksi kuin pakahduttavaa onnea? Siksi mua on vähän pelottanut se, ettenhän enää tekisi mitään vastaavaa. Olisi eromassa siksi, että se nostaisi tunteet pintaan tai jotain muuta yhtä typerää.. Tiedän kyllä, että oon oppinut ja näen asiat ja ihmissuhteet kypsemmin, mutta silti jokin pieni pelko lymyää tuolla jossain.. Tiedän, ettei yksikään ihmissuhde ole itsestäänselvyys eikä niitä pidä koetella ilman syytä. Osaan arvostaa asioita muutenkin niin erilailla.. Ja olla sen verran järkevä, että voin olla onnellinen nykyisessä parisuhteessa vaikka tässä ei olekaan surua - ehkä jopa juurikin siksi ;) Koskaan ei voi olla täysin surutta ja ollaanhan mekin omat hetkemme koettu, mutta ne on olleet erilaista surua.. Ei sellaista, josta puuttuisi rakkaus vaan juurikin se valtava rakastaminen on pitkälti ollut syynä.



Kuunnelkaa tuo Haloo Helsingin kappale. Fiilistelin sitä ja paria muuta kipaletta eniten koko levyltä, näillä parille muulle kappaleelle on oikein nimikkopostauksensakin: Kuule rakkaani, carpe diem ei tänään kelpaaLähtövalmiina sekä Ullan kirjoittama Maailma on tehty meitä varten. Vähän on ollu erilaiset kuvat blogissa tuolloin >:D En kestä tätä rakkauden tunnetta, jonka Carpe Diem -kappale edelleen aiheuttaa <3__<3

Haloo Helsinki -nimikkokappale on myös merkittävä ja tässä vähän siitä, kirjoitettu puolitoista vuotta sitten syksyllä:

Tässä on biisi, joka edelleenkin antaa mulle käsittämättömän onnentunteen. Varsinkin tämän kertosäkeen kohdalla mun on vaikea olla hymyilemättä, tuntuu niinkuin mun sydän pakahtuis onnesta. En oikeen vieläkään tiedä mistä tämä tunne johtuu. Uskoisin sen juontavan juurensa kevääseen, kun kävin paljon Helsingissä syystä ja toisesta. Vaikka se olikin aika epämääräistä ja rikkoinaista aikaa, ei lähelläkään täydellistä, niin Helsinki itsessään antoi mulle käsittömätöntä iloa. Rakkautta, onnea, vapautta. Tunsin, että oon vihdoin vapaa, vaikka en oikein edes tiedä mistä. Vaikka Oulua rakastankin, niin ehkä Helsinki antoi mulle sen tauon ja pakopaikan Oulusta, jota niin kipeästi kaipasin vaikken sitä osannut tiedostaakkaan. Näin jälkeenpäin asioita on helppo ajatella ja huomaan tuon edellämainitun aivan selvästi.


tiistai 3. maaliskuuta 2015

10 vinkkiä ihonhoitoon

Nyt tulee vinkkejä ihonhoitoon ja koska se vaan kuuluu näihin postauksiin niin tässä mun tämän aamun naama ilman mitään meikkejä.




Täällä on varmasti monia, jotka eivät tiedä mun kärsineen nuorempana pahasta aknesta. Tästä pääsette postaukseen, jossa näkyy vaihe vaiheelta kuinka syömäni Roacuttan-lääkekuuri tehosi mun akneen. 



En käsittele vinkeissä varsinaisesti akneihoa, mutta laitan loppuun muutaman vinkin! Toki nämä vinkit käyvät kaikille ihotyypistä ja kunnosta riippumatta.

Pese meikit pois joka ilta

Tällä on älyttömän suuri vaikutus! Itsellä käy aina niin hassusti, että kun iho on hyvässä kunnossa en koe välttämättömäksi pestä meikkejä jos oon aivan poikki. Monesti migreenissä mulla saattaa olla jopa kolme päivää samat meikit naamalla ja sen kyllä huomaa jälkeenpäin. Joillakin iho saattaa mennä jo yhdestä meikit naamalla nukutusta yöstä huonompaan suuntaan, joten miksi turhaan päästää ihoa huonompaan kuntoon laiskuuden takia, jotta voi taas panostaa siihen kun sillä jokailtaisella meikkien pesulla saa monesti jo ihmeitä aikaan.

Juo paljon vettä ja syö terveellisesti



Niin paljon on puhuttu veden juonnin tärkeydestä ja edelleen tullaan puhumaan. Ei oo kahta sanaa siitä vaikuttaako veden juonti ja syömiset ihon kuntoon (lukemattomien muiden terveysvaikutusten lisäksi..) Jos et usko niin kokeile muutaman viikon ajan!

Älä käytä vanhaa meikkisientä



Ei, ei ja ei. Käytin ihan liian pitkään samaa meikkisientä ja se näytti tältä kun vihdoin onnistuin hankkimaan uusia meikkisieniä. Paloja oli irronnut ja se oli kaikin puolin hapero. Ei varmaan tarvitse edes selittää miksi meikkisieni täytyy vaihtaa sopivin väliajoin.. Miettikääpä huviksenne kuinka paljon meikinjämiä ja kaiken maailman iholta irronnutta töhnää sisältää meikkisieni, jota on käytetty vaikkapa kolme kuukautta?

 Vaihda tyynynpäällinen

Myös tyynynpäällinen kannattaa vaihtaa tasaisin väliajoin, sillä luonnollisesti se kerää tehokkaasti itseensä likaa ja rasvaa iholta. Sama pätee myös pyyhkeeseen. Toivottavasti kaikki vaihtavat petivaatteet ja pyyhkeensä muutenkin, mutta sillä on merkitystä myös ihon puhtauden kannalta.

Käytä ihollesi sopivia tuotteita

Rasvoittuva, sekaiho, kuiva? En tiedä kuinka tarkkoja ihoanalyysejä on olemassa, mutta jokaisen pitäisi tietää vähintään se onko iho kuiva, rasvainen vai sekaiho. Mulla on sekaiho - joka nykyisin kyllä lähentelee 'normaalin ihon'  kriteerejä - ja oon vuosien saatossa todennut parhaiksi hieman kuorivat pesuaineet ja niiden jälkeen hyvän kosteutuksen.

Vaihtele puhdistusainetta

Ainakin oma ihoni 'tottuu' puhdistusaineeseen jos käytän sitä liian pitkään ja teho kärsii. Mulla on muutama toimivaksi todettu vakkarituote, joita vaihtelen - välillä purkki kerrallaan ja välillä saatan mielijohteesta käyttää välistä vaikka viikon toista tuotetta. Hyvä vaihtoväli mulle itselleni on 2-3 viikkoa, jolloin huomaan selvästi sen tehon, jonka puhdistusaineen vaihto saa aikaan. Siinä ajassa ei ehdi käyttää koko tuubia, mutta loppu on kätevästi odottamassa seuraavaa vaihtokertaa.



Tässä tällä hetkellä käytössä olevat puhdistusaineet. Kevyesti kuorivat ja ihon raikkaaksi jättävät tuotteet on mun ja mun ihon makuun.

Käytä kasvovettä


Käytän nykyisin lähes jokaisella pesukerralla myös kasvovettä. Tässä ja itseasiassa kaikissa ihonhoitotuotteissa pidän Neutrogenan tuotteista, ne on jotenkin tarpeeksi tehokkaita kuitenkaan rasittamatta ihoa.

Erisanin kasvovoiteet on myös olleet käytössä vuosia, kosteuttava kasvovoide ympärivuotisesti ja sen tukena paksumpi ravitseva 24h kasvovoide, jota käytän kun iho on kuiva eli yleensä pakkasilla ja talvella yötä vasten.


Kuori ihoa ja käytä silloin paksua yövoidetta



Vaikka mulla on hellästi kuorivat puhdistusaineet käytän lisäksi kerran viikossa/kerran parissa viikossa tätä Lumenen syväpuhdistavaa mineraalikuorintaa, joka on ikuisuuslemppari tuon Lumenen syväpuhdistavan turvenaamion kanssa. Kuorin ensin ihon, jonka jälkeen levitän turvenaamion kuivatulle iholle.

Joskus muulloinkin, mutta varsinkin edellämainitun hoidon jälkeen laitan Lumenen rauhoittavaa yövoidetta. Tämä voide on kaikista näistä tuotteista se, jota suosittelisin varmaan eniten! Joskus ostin tämän poistomyynneistä pilkkahintaan ja rakastuin heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Käytän tätä yleensä siis kuorinta-turvenaamio hoidon jälkeen ja laitan suhteellisen paksun kerroksen, joka saa ajan kanssa imeytyä ihoon. Joka ikinen kerta tämän tuotteen käytön jälkeen iho on aamulla niin sileä ja pehmeä, etten edes tiedä mihin sitä voisi verrata.. Purkki näyttää pieneltä, mutta taas viimeksi hämmästelin miten se on niin riittoisaa vaikka laitan sitä reilusti kuten äsken kerroinkin..


Hanki varalle puhdistusliinoja


Jos puhdistuksesta tulee lipsuttua useamminkin kannattaa varalle hankkia puhdistusliinoja, joilla suurimman osan meikistä saa pyyhittyä nopeasti pois. Tämän jälkeen kannattaa vielä pyyhkiä kasvot kasvovedellä, sillä yksinään puhdistusliinat harvoin poistavat kaikkea. Puhdistusliinojen ostoa kannattaa harkita hetki jos olet heikko sortumaan, sillä ne ovat ikävä kyllä myös helppo pakokeino ihon puhdistukseen, mutta eivät korvaa kunnon pesua puhdistusaineella. Liinapaketti kannattaa myös sulkea huolella tai ne kuivuvat nopeasti.

Puhdista iho kun vielä jaksat

En oo varmasti ainoa, jonka syy ihon puhdistamatta jättämiseen on yleisimmin se, kun puhdistusta venyttää niin myöhään, ettei yksinkertaisesti enää jaksa. Minä ainaki nukahdan sohvalle lähestulkoon joka kerta, kun kymmenen jälkeen katsotaan jotain.. Silloin pelkkä sänkyyn kömpiminen on tarpeeksi raskasta, puhumattakaan siitä, että lähtisi vielä pesemään meikkejä. Olisikin hyvä ottaa tavaksi pestä meikit jo ennen illan viimeistä lempparisarjan jaksoa.

Kuten monessa muussakin asiassa, myös ihonhoitotottumukset jäävät päälle. Jos ihon puhdistaa joka ilta hyvissä ajoin ja jaksaa hyödyntää kaikkia kaapista löytyviä tuotteita jää hyvä fiilis päälle ja palkaksi tuleva hehkuva iho kannustaa jatkamaan.



Tämä postaus keskittyi nyt ihonhoitoon jättäen pois täsmälliset vinkit esimerkiksi akne-iholle. Jos kärsit aknesta mene rohkeasti ihotautilääkärille, sieltä itsekin sain helpotuksen omaan akneeni. Apteekkituotteista mieleen on jäänyt Basiron tehokkaana puhdistusaineena, joka täytyy pestä huolella pois sillä muuten aine värjää pyyhkeen. Arpiin käytin BM Regenerative Gel 28 -seerumia.

Omalla kohdallani akneen reagoitiin nopeasti ja se hoidettiin heti alkuun kunnolla pois ja uskon sen vaikuttaneen siihen, ettei mulle jäänyt käytännössä minkäänlaisia arpia. Kiitos tästä kuuluu vain ja ainoastaan äidilleni, joka piti huolta asiasta kun olin itse niin nuori, etten olisi osannut tehdä asialle varmaan mitään - varsinkaan kun en edes ollut kovin surkeana ihoni tilasta.. Tämä siis vinkkinä aknesta kärsiville, aika ja nopea reagoiminen voi olla hyvinkin merkittävää!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Sporttilook villakangastakilla



Löysin Pariisista tuon takin alla olevan paidan ja nuo kengät ja hetihän ne pääsivät käyttöön. Takin sain Sheinsidelta, oon tykännyt siitä älyttömästi ja sen on huomannu myös käyttökerroista. Mulle tuo takki on parempi auki ja kiinni ollessa se jää vähän ryppyyn, mutta hoikemmassa kropassa (esim mun äitillä) se istuu nätisti myös kiinni.






Monesti ollaan puhuttu eri tyylien yhdistämisestä ja kontrasteista pukeutumisessa, niin sporttisuuden ja jonkun tyylikkyyden yhteensopiminen on kyllä aivan mahtavaa. Ei tarvi olla korkkarit tai muuten hienot kengät jalassa vaikka ois esimerkiksi tyylikäs villakangastakki tai tekoturkis päällä. Lisäähän se huomattavasti mukavuutta, jota ainakin tällä puolen ruutua on alettu kovasti arvostamaan. Tänään olin piiitkästä aikaa kaupungilla korkkareissa ja huh kun se oli suoritus vaikken pitkään ollutkaan :D Kivaltahan se näytti ja henkisesti tuntuikin, mutta huomas ettei oo hetkeen tullut tepasteltua korkkareissa. Hassua kun joskus se oli ennemmin tyypillistä ja tennareita multa ei löytynyt yksiäkään.. Haha, tiiätte varmaan mitä tarkoitin tuolla, että korkkareissa tuntuu henkisesti hyvältä? >:D


lauantai 28. helmikuuta 2015

Kotitekoinen mysli




Kuten oon useamman kerran maininnutkin teen nykyisin myslin itse ja ai että kun se on hyvää! Nuorempana söin muromyslejä niin aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi ja herkkuhimoon kun se vaan oli niin hyvää. Joskus siihen sokerisuuteen vaan kyllästyi ja nyt en oo muutamaan vuoteen tainnut syödä juuri minkään vertaa muromyslejä. Oon yrittänyt ostaa oikein pähkinäisiä ja hedelmäisiä myslejä kaupoista, mutta ei niistäkään oo löytynyt mitään superlempparia.




Nyt aamulla söin eilen illalla tekemääni mysliä maitorahkan,mustikkakeiton ja banaaniviipaleiden kanssa. Rocky oli luonnollisesti kiinnostunut taas mun touhuista :D





Inspiraation tähän ja aika moneen muuhunkin ruokaan oon saanu Mikaelalta ja suosittelen kurkkaamaan mimmin viimeisimmän reseptin! Mysliä on helppo tehdä ja parasta on se kun jokainen voi heittää sekaan omia lempparijuttuja!

Laitan alkuun uunin 175 asteeseen, kattilan lämpiämään ja sinne noin 3/4 dl öljyä, muutama iso ruokalusikallinen maapähkinävoita ja melkein saman verran hunajaa, mutta jos sitä ei oo ollu niin oon laittanu siirappia.

Kun kattilassa olevat aineet on juoksevia heitän sekaan kaurahiutaleita (mukaan käy myös muut viljat) - mitä isompia sen parempia ja itsellä menee niitä varmaan 5dl ja spelttipopseja pari dl. Sitten vain sekaan mitä ikinä haluaakaan laittaa, itse oon laittanut kaikkia erilaisia pähkinöitä ja siemeniä mitä oon vaan käsiini saanut - nyt myslissä on saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä, maapähkinöitä, manteleita, cashewpähkinöitä, parapähkinöitä, seesaminsiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Laitoin myös kuorittuja hampunsiemeniä, tummaa soijarouhetta, mulpereita ja mustikoita. Myös kaikki kuivatut hedelmät ja marjat on loistavia, itse suosin kuivattua ananasta, omenaa ja papaijaa, joita ei löytynyt tähän satsiin. Mausteita voi kans lisätä ja kaneli on luottovalinta, mutta kuulemma myös inkivääri ja kardemumma toimii hyvin.

Kaikki vain kattilassa sekaisin ja rakenteen pitää olla sellainen, ettei mikään kohta jää kuivaksi, muttei myöskään märäksi. Sopivan tahmea ja jämäkkä koostumus takaa sen, että myslistä tulee uunissa rapea ja muromyslimäinen.

Seos levitetään uunipellille ja varsinkin ekalla kerralla mysliä kannattaa tarkkailla aika tiheästi, sillä mulla ensimmäisellä kerralla kärtsäs se vaikka oli ollut vartin vähemmän aikaa kuin Mikaelan ohjeessa. Moni myös sanoo, että mysliä pitää sekoitella, mutta mulla se paistuu ihan tasaisesti ja hyvin ilman sekoitteluakin - testaa tämäkin ekalla kerralla. Mysli on valmista kun se on saanut vähän väriä ja on rapsakkaa, ajaksi heittäisin 10-30min riippuen uunin tehosta, myslikerroksen paksuudesta ja siitä, kuinka lähellä vastuksia se on.

Tiivistettynä versiona:

1. uuni 175, öljy, maapähkinävoi ja hunaja/siirappi kattilaan lämpiämään
2. hiutaleet ja kaikki muut aineet kattilaan
3. sekoita niin, että seos on jämäkkää ja tahmeaa - ei kuiva eikä märkä
4. maista ja lisää esimerkiksi kanelia jos haluat
5. levitä tasaisesti uunipellille
6. paistoaika 10-30min riippuen uunista, myslistä ja paistotasosta
7. valmista kun on saanut väriä ja on kuivan rapeaa

 Edelliskerran valmis mysli, jolloin mukana oli myös kuivattuja hedelmiä. Jos mukaan haluaa esim mustikoita, niin ne kannattaa heittää mukaan pakkasesta vasta hetkeä ennen uunipellille laittoa, sillä muuten ne ehtii sulaa ja murskaantua ja koko mysli on sininen :D Sanoisin kuitenkin, että mustikat on parempia kun ne lisää mysliannokseen tuoreina tai vaikka sieltä pakkasestakin.



Pestiin Rockyn turkki joitain päiviä sitten ja sen jälkeen useampi ihminen on kehunut sen turkkia. On niiin kiiltävä ja hienon näköinen kuulemma, en mää vaan huomannu mitään eroa :D Tänään aamulenkillä tuli kissa vastaan ja Rocky ei oikeen tienny miten ois pitäny olla ja se vaan hyppi ees taas kun oli niin innoissaan ja ois halunnu mennä katsomaan, muttei kuitenkaan uskaltanut :'D Kissa vaan istui kyyryssä penkillä ja tuijotti :D Sillä oli kuulemma paljon koirakavereita ja se lähti meidän perään kun jatkettiin matkaa..






Olo on jo aika hyvä, voi touhuta kaikkea normaalia kunhan tekee rauhassa.. En ees käsitä miten mulla oli silloin pari päivää sitten niin järkyttävä olo.. Olin aivan jäässä, nenä oli ihan tukossa, joten oli pakko hengittää suun kautta, joka ei sekään ollu hyvä kun kurkku oli niin kipeä, että nielaisutkin sattui ja sen päälle vielä yskitti. Ja tiiättekö sen tunteen kun kitalakeen sattuu aivan kuin siellä olisi pieniä polttelevia reikiä?? Mitä se oikein on ees?

Mun pelastukseksi osoittautui jälleen kerran sarvikuono/nokkakannu, jolla huuhdellaan nenä. Se on ihan käsittämätön kapistus! Viimeksi monia kuukausia sitten vähän tukkoisina testettiin sitä poikaystävän kanssa ja olin aivan itku kurkussa, etten uskalla kokeilla sitä ja tuo toinen suunnilleen pakotti :DD En tiiä miksi se ajatus oli musta niin pelottava ja kynnys vaan kasvoi jokaisen kieltäytymisen aikana. Se toimi silloin ja nyt muistin sen kun en pystynyt mitenkään nukkumaan. Mun nenä oli niin tukossa, että ekan kerran kesti joku kymmenen minuuttia saada se vesi kulkemaan (sori jos jollekkin liian yksityiskohtaista >:D) ja sen jälkeen olo helpottui huomattavasti. Aina vaan uudestaan huuhtelemaan nenä kun se meni tukkoon ja se auttaa hetkessä. Jos ette oo kokeilleet niin suosittelen! Vielä kun se on vain vettä, johon lisätään ripaus suolaa niin sitä voi käyttää niin paljon kuin tarvii. Ja oikeasti, se toimii niin hyvin ettette uskokkaan ennen ku kokeilette!! :D

Hahah nyt oli kunnon nokkakannun ylistyspuhe, mutta syystäkin >:) 



Huomaa, etten oo vielä ihan täysissä voimissa niin fyysisesti ku älyllisestikkään kun tässä postauksessa on ollu kaikkia ihan ihmeellisiä kirjoitusvirheitä.. Määpähkinä, sokerisyyteen, myrömysli. MYRÖMYSLI :''D




Nyt Pretty Little Liarsia, pitkästä aikaa (eilisillasta...) irtokarkkeja (kiitti vaan Minna houkuttelevasta irtokarkkikuvasta!) ja palataan huomenna taas yhden Pariisiasun kanssa :) Ihanaa viikonloppua!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...