tiistai 15. huhtikuuta 2014

10 sekunnin meikkihaaste


Kiitos Senja kun haastoit mut tekemään tämän meikkihaasteen! :) Pakko sanoa, että oli muuten ärsyttävä haaste!!! Liian lyhyt aika, että sais hyvän meikin tai edes vitsillä huonon meikin tai ylipäätänsä tehtyä edes oikeen mitään. Tosi ärsyttävä aika :DD

Vaikka en videolla ketään nimeä niin haaste lähtee eteenpäin EmilialleJulialleIidalle ja Emilialle! Uskallatteko ottaa haasteen vastaan? ;)




Oon just menossa takaisin jyppilään ja istun arskat päässä autossa tätä kirjotellen - täällä on niin upea ilma, että etenee aika hitaasti tää postaus.. Mulla on ihan hirveä palo päästä lenkille!! Kohtapuolin alkaa olemaan ainakin mun mielestä parhaat lenkkeilyilmat kun on jo melko lämmin auringossa, mutta ei joudu niillä tukahduttavilla kesähelteillä juoksemaan. Mikäki sellasia ees tulee >:D>:D No ei, tulee niitä..

Oulussa (ja ilmeisesti muuallakin?) satoi enemmän ja vähemmän nyt viimeset pari päivää ja en voi ees kuvailla kuin ihanaa oli käydä juoksemassa! Varmaan viimeksi joskus syksyllä on päässyt juoksemaan vesisateeseen.. Siinä on vaan jotain niin käsittämättömän puhdistavaa ja onhan vesisateella ilman hengittely itsessäänkin jo nautinto.


Oon tämän reissun aikana ihastunut tämmöisiin tehdasmaisemiin, sillä ovathan ne omassa karuudessaan melko näyttäviä. Tämän kuvan nappasin puhelimella kesken lenkin kun sade lakkasi hetkeksi ja aurinko valaisi tehtaan pilvipeiton raosta. Ehkä joskus lätkäksen tänne kunnon kuvakavalkaadin kaikista tehdaskuvista, jotka otin tällä reissulla :''D


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Räväkän väriset hiukset



Oon jo aikasemminkin sanonut siitä kuinka se punainen väri lähti joidenkin viikkojen jälkeen ja nyt hiukset ovat olleet vain lämpimän sävyiset vaaleanruskeat. Tykkäsin niistäkin kyllä kovasti, mutta pohdiskelin punaisen värin (ehkä jonkun pysyvämmän merkin) ja vaaleiden raitojen välillä. Hiukset kuitenkin kärsii niin paljon värjäämisestä, että päätin ostaa jonkun hoitavan sävytteen. Yleensähän sävytteet tekee vain kivan vivahteen ja muut vaihtoehdot olivat aika paljon laimeampia, joten päätin ottaa tuollaisen yllä näkyvän kunnon punaisen sävyn.


Sävyte oli mulle uusi ja mun huokoiset vaaleat hiukset nappasi värin aika hyvin >:D Latvoista tuli melkeinpä pinkit kun ne oli jo ennestäänkin vaaleammat.

Ehkä puolen sekunnin verran ajattelin, että apua. Sen jälkeen fiilistelin vaan kuin makeet nää on ja taas kerran hyvää vaihtelua! Saa nähdä kuinka kauan tää väri pysyy, eikä mua haittaa yhtään vaikka tämä ois (ja pitäis ollakin) vaan muutaman viikon tällainen ja silloinkin väri haalistuu vähitellen.


Taas kerran syy miksi tykkään sävytteistä: niiden avulla uskaltaa kokeilla eri värejä ilman pelkoa, ettei niistä pääse enää koskaan eroon! En ois 90% varmuudella laittanut tällaista väriä tarkoituksella, mutta nyt kun se on päässä niin tykkään ihan hulluna. Tykkään hulluna myös siksi kun tiedän ettei tämä ole lopullista, silloin ehkä saattaisi vähän mietityttää. Nyt vaan pystyn rennosti nauttimaan tästä ;)



Hassua miten oon aina melkeen pelännyt ajatusta, että saisin joskus värjäyksen tuloksena vahingossa tämän väriset hiukset ja nyt kun niin kävi vähän puolivahingossa, niin tykkään paljon! Kuinkahan tylsiltä sellaiset tavallisen väriset hiukset musta tuntuis sitten kun ne olisivat olleet hetken? :D Aikaisempi punainen oli sellainen oranssi liekkitukka, mutta tää on enemmän viininpunainen.

Mitä mieltä ootte tästä väristä?

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Epäonnistuneita kuvia










Ei ne lähikuvatkaan irtoa aina..




Musta on mahtavaa miten hyvän katsekontaktin piän kameraan vaikka alankin selittämään jotain :D Kuten tuossa pari kuvaa ylempänäki..


Tää on yks mun suosikeista <3__<3 Vaikkei itseasiassa ole mitenkään epäonnistunut vaan täydellinen poseeraus ja lopputulos oli aikalailla se mihin pyrinkin >:D



Tällanen pikamoikkaus ku taas loppupäiväksi töihin, palaillaan viikonloppuna "kunnon" postauksen merkeissä >:D

Hyvää viikonloppua vaan kaikille!!


tiistai 8. huhtikuuta 2014

Not very pretty, but we sure know how to run free






Mulla on positiivinen ongelma. Mulla on ihan liikaa kuvia ja postausideoita ja muuta. Nyttenkin mulla on yli 100 luonnosta, mutta miten niitä nyt enää julkaisee kun ne on keskeneräisiä ja aiheetkin on saattaneet mennä ihan täysin ohi näin pitkän ajan jälkeen.. Musta on hauskaa kun niin monella tuntuu olevan stressiä siitä, mistä postaisi tai mitä kirjoittaisi kun mulla taas ongelma on siinä, että haluaisin istua aina puoli päivää koneella ja kirjoittaa milloin mistäkin ja valita kuvia ja kaikkea.. Eihän mulla nyt ole aikaa sellaiseen vaikka ihan hyvin sitä aikaa on siltikin tällä hetkellä varsinkin kun oon täällä Oulussa eikä työt oo alkanu. Tulin siis tänne oikeastaan töihin Hulluille Päiville ja huomisesta lähtien tulis sitten kulutettua Stockan ruokapuolen kassan penkkiä ihan kohtuudella neljä päivää. Tulkaahan mun kassalle ja poritsuttamaan jos eksytte Herkkuun ostoksille!

Kävin tekemässä yhden vuoron lauantaina ja oli melkeinpä pelottavaa huomata kuinka itsestään kaikki hommat toimi ja muistin kaikkia erikoisempiakin juttuja, joita tulee harvemmin eteen. Oli myös jotenkin mieltäkohottavaa kun siinä oli viereisillä kassoilla pari Hullujen Päivien apulaista (ainaki näin päättelin) ja he kyselivät multa kokoajan kuinka mikäkin homma tehdään ja osasin auttaa kaikessa ja ihan automaattisesti ilman, että täytyi edes miettiä miten mitkäkin hommat meni. Huomasin myös muistavani tiettyjen tupakka-askien koodinumerot. Ja tunnistin ainakin kymmenen asiakasta, joiden muistan silloinkin käyneen kohtuu paljon siellä ostoksilla. Muistin pariskuntia, jotka käyvät aina yhdessä ostoksilla ja jopa minkä tyylisiä tuotteita he yleensä ostavat. Hassua muistaa asioita niin hyvin, vaikka viimeksi oon ollut tuolla töissä vuosi sitten keväällä.







Tässä on muuten mun uudet lempparihousut. Musta on loistavaa, että noissa revityissä kohdissa on tuollaiset (öööm..?) ohuemmat kankaat alla, ettei mun valkosta vaaleampi iho näy sieltä >:D Se on oikeasti ihan hämmentävää kuinka valkoinen oon ja varsinkin kun ero näyttää vielä suuremmalta mustaa väriä vasten.. 



Mun hiukset on haalistuneet aivan älyttöämästi! Ne ei oo enään oranssinpunaiset vaan ainoastaan punertavan ruskeat. Eihän tässä värissä sinällään ole mitään vikaa, mutta kun tykkäsin niistä punaisista niin hulluna!! Eli siitä Olian väristä: sävy oli alkuun tosi hyvä, mutta lähti haalistumaan melko nopeasti. EDIT/ oon laittanu väriä päähän jo uudestaan sen jälkeen kun nämä värjättiin silloin pari kuukautta sitten, mutta silti ollaan jo näin haalistuneessa sävyssä.. Silleen musta on hyvä tuollainen haalistuva väri, ettei tuu älytöntä juurikasvua ja ikäänkuin on turvallista kokeilla miltä väri näyttäisi itsellä ilman, että se on sitten siinä kirkkaan räikeänä tyyliin koko loppuelämän kunnes hiukset leikataan.. Eli tuo väri on hyvä jos haluaa turvallisin mielin testata jotain tiettyä, mutta huono puoli on se, että väriin tykästyessään siitä ei saa loppupeleissä nauttia kuin 2-3 viikkoa..

Mää oonkin nyt pohdiskellut värjäisinkö jollain toisella värillä takaisin semmoiseksi punaisemmaksi jos se pysyisi vähän paremmin vai laitanko tähän nykyiseen myös kivaan sävyyn vähän vaaleita raitoja, sillä mulla löytyy värikin jo.. Kumpaa mieltä ootte??


Varoitan, että seuraavaksi tulee taas ruokakuvia kun taas sain kutsun syömään.. Muu Oulureissu on käytännössä sitten koostunut jääkaapin valosta ja kauppurin sipulirenkaista/ranskalaisista ja auramajoneesista.. En oo koskaan yksin asumisen aikana syöny yhtä huonosti ku nyt kotona :D Pöhh.. Mutta molemmat vanhemmat on olleetkin aika paljon pois niin eipä silloin tuu täytettyäkään jääkaappia ruualla.. Enkä minäkään jotenkin osaa ostaa hulluna kaikkea tänne ku jotenkin tuntuu, että ne jää vaan sitten tänne ja pilaantuu ja kaikkea vaikka oonhan mää täällä vielä ainaki 5 päivää :D Tänään meen kauppaan ja ostan kunnolla syötävää! Mulle tulee yks murunen myös tänne tänään jyppilästä niin pakkohan mun on hankkia sillekkin syötävää ^__^





 Veikkausta mitä kalaa syötiin?



Kokonaisuudessaan syötävää oli paljon useiden ruokalajien myötä, joten tuli syötyä melko hyvin vaikka annokset olivatkin aika pieniä. Näissä kuvissa ei edes ole kaikkea mitä syötiin ja maisteltiin..

Syönnin jälkeen lähdettiin keskustaan suorittamaan tehtävää! En tiiä kuka oli eniten hämillään tästä tehtävästä: a) minä, joka lähdin käyttämään noita näillä mahtavilla ja uniikeilla drinkeillä, jotka näkyvät nykyisin vain 20 kertaa illassa b) äiti, joka ei tiennyt yhtään mitä tapahtuu - epäili kyllä jotain ilotulitteita ja liekkejä vai c) äidin miekkonen, joka kommentoi tyynesti "no, tämän jälkeen kaikki ainakin tietävät, että ollaan Muhokselta."

Kukaan ei siis oikeasti ole Muhokselta. Tuo drinkki on vaan jo niin vanha ja nähty juttu, ettei sitä varmaan tilaa enää kukaan muu kuin Muhokselta (sellainen ihana pikkupaikka lehmillä ja muilla varustettuna Oulun lähistöllä) joku suureen Ouluun turistimatkalle tullut maatilallinen.

PS. tuo oli siis mun tulkinta ja liioitellun karkeasti selitetty, jotta Oulun ulkopuoleltakin olevat ehkä ymmärtävät mistä kirjoitan.. Ei siis millään pahalla tuota drinkkiä tilaaville, eikä Muhoksen maatilallisille! PPS. olinhan itsekkin juuri porukassa, joka tilasi tuon drinkin ja pienenä mun unelma-ammatti oli karjakko >:)





Annoin näille kyyhkysille yhteisenä joululahjana kuoren, jossa oli näiden ylläolevan kaltaisia pieniä tehtäviä. Olikohan niitä yhteen jotain 30 ja 40 välistä. Kirjoiteltiin ja keksittiin näitä silloin Heidin kanssa ja tehtävät oli aika lailla laidasta laitaan, kunhan ne olisivat kohtuullisen helppoja suorittaa eivätkä vaatisi älyttömästi materiaalista panostusta. Joitain tehtäviä muistellakseni heidän piti vetää toisiaan pulkassa ympäri urheilutalon takana olevan puiston, piirtää muotokuvat toisistaan, lakata molempien varpaankynnet vaaleanpunaisiksi, käydä laulamassa karaokeduettona Pepe Willbergin Aamu, kirjoittaa toisilleen rakkauskirjeet, käydä keskustassa niin, että esittävät turisteja eivätkä puhu suomea. Lista jatkuisi luonnollisestikin paljon pidempään, mutta jätetään loput teille arvailtaviksi! Mun mielestä tuollaiset lahjat on aivan älyttömän hyviä, koska noita tehdessä saa nauttia yhdessäolosta, on hauskaa ja tulee tehtyä muutakin kuin vain niitä rutinoituneita juttuja ja mikä olennaisinta: tuollainen ei vaadi juuri mitään niin lahjan antajalta kuin suorittajilta! Voihan tuollaisen tehdä myös omalle seurustelukumppanilleen ja keksiä pieniä piristystehtäviä omaan parisuhteeseen tai vaikkapa parhaan ystävän kanssa. Tehtävien kuitenkin kannattaa olla tarpeeksi pieniä ja helppoja, ettei kynnys niiden suorittamiseen kasva tai jää kiinni esimerkiksi siitä, kuinka paljon on rahaa..

Jos tätä lukee joku, joka saattaa ehkä joskus miettiä mitä ostaisi mulle lahjaksi niin mulla on pieni vinkki. Jos sulla ei ole selkeää ajatusta lahjasta niin älä osta mitään väkisin vaan siksi, koska "pakko ostaa jotakin" vaan käytä pikkusen mielikuvitusta ja kirjoita meille/mulle ja jollekkin jotain kivoja pikku tehtäviä 8)